Historia

Yhdistyksen perustaminen vuonna 1975

Sukelluslääketieteeseen perehtyneet lääkärit ovat perinteisesti toimineet eri maiden merivoimien palveluksessa. Suomessa tehtiin samoin, mutta malli ei oikein toiminut, tiedon puutteessa.

Yhdysvalloissa perustettiin ensimmäinen alan lääketieteellinen yhdistys, The Undersea and Hyperbaric Medical Society (UHMS) vuonna1967 (aluksi vain UMS), johon liittyi myös muita kuin laivastoissa palvelevia lääkäreitä ja muiden alojen tutkijoita.

Sitä seurasi Euroopan vastaavan, The European Underwater and Baromedical Society:n (EUBS) perustaminen Lontoossa 1971. Sen nimi oli alkuun virallisesti The European Undersea Bio-Medical Society. Järjestön ensimmäinen tieteellinen kongressi pidettiin yhdistyksen puheenjohtajan prof. Carl Magnus Hesserin johdolla Karolinskassa 1973. Siellä oli kuulijoina myös kaksi suomalaista, LL Erik Eklund ja Henrik Renvall.

Sukelluslääketieteestä kiinnostui ensin joukko sukellusta harrastavia lääkäreitä huomatessaan kuinka vähän tiedettiin siihen liittyvistä ongelmista. Tästä pienestä joukosta muodostui Sukelluslääkäriyhdistyksen siemen. Sukellusharrastuksen turvallinen jatkaminen ja tutkitun tiedon hankkiminen toimi joukon yhteen liittymisen pontena.

Sukeltamista harrastavat lääkärit päättivät koota yhteen sen tiedon, mitä kirjallisuudesta ja alan ulkomaisista kongresseista oli saatavissa. Heistä aktiivisimmat toimivat Sukelluslääkäritoimikunnassa Urheilusukeltajain Liitossa vuoteen 1974 asti. Tarve profiloitua nimenomaan lääketieteel-liseksi yhdistykseksi sai aikaan Suomen sukelluslääkäriyhdistyksen (SSLY) perustamisen keväällä 1975.

Samana syksynä (25.10.1975) pidettiin Valtion Palo-opistolla Otaniemessä yhdistyksen virallinen, perustava kokous. Perustajajäseninä toimivat Arto Lahti, Henrik Renvall ja Seppo Sipinen. He muodostivat myös alkuun hallituksen: puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja sihteeri. Samalla pidettiin ensimmäinen yhteinen koulutuspäivä USA:n ja Euroopan esimerkkien rohkaisemina. Tilaisuus onnistui ja jäseniä tuli heti 27 ja seuraavana vuonna 31 lisää. SSLY hyväksyttiin yhdistysrekisteriin vuonna 1976. Nimi muutettiin vuonna 1988 Suomen sukellus- ja ylipainelääke-tieteelliseksi yhdistykseksi.

 

Varhaiset vuodet 1975-1999

Sukelluslääketieteen koulutusta ei ollut saatavissa Suomessa. Lääketieteellisten tiedekuntien opetukseen ala ei maassamme kuulu vieläkään, joitakin ensihoidon tai ylipainehappihoidon mahdollisia sovelluksia lukuunottamatta.

Lääketieteellisesti aktivoiduttiin lähes jokavuotisilla koulutuspäivillä vuodesta 1977 alkaen Valtion palo-opistolla, Lääkefarmoksella, Orionilla tai Tilkassa aina vuoteen 1992. Toiminnan aloitus tehtiin kuitenkin yhteismatkalla Pohjoismaiden sukelluslääketieteen symposiumiin Tukholmassa 1976. Valtakunnallisilla Lääketiede-päivillä esiinnyttiin vuosina 1983 ja 1990.

Merisotakoululla Suomenlinnassa pidettiin 4.-5.9.1999 sukelluslääke-tieteen koulutustilaisuus, jonka aiheet valittiin yhdistyksen jäsenistön kesken tehdyn kyselyn perusteella keskittyen sukelluslääkärin-tarkastuksiin ja -tapaturmiin. Koulutuksen käytännön osuus, purjehdus/sukellusretki M/AUX Inga-Lillillä sai myös suuren suosion.

SSLY:n alkutaipaleen harrastuspainotteisuutta kuvaa yhdistyksen yhteiset sukellusmatkat Espanjaan, Menorcalle 1975, Korfuun Kreikkaan 1982, jossa oli mukana myös lääketieteenkandidaattien sukellusseura Profundus ja Tromssaan-Altaan, Norjaan 1983. Merisukeltajien kanssa järjestettiin yhteinen sukellusleiri Suomessakin, Kökarissa vuonna 1984.

Helsingin yliopiston lääketieteen kandidaattiseuran sukelluskerho Profunduksen jäsenet liittyivät SSLY:n jäseniksi  ja ovat sittemmin toimineet aktiivisesti yhdistyksessä sekä sukelluslääketieteen että ylipainehappihoidon parissa.

Ammatillisesti kovimmaksi haasteeksi nousi Helsingin metron rakennustyömaa 1976-1978. Keskustan läpi työntyvän merenlahden, Kluuvin ruhjeen, alta puuttuu kallio, minkä vuoksi työn tunneliosuus Kampista Hakaniemeen jouduttiiin tekemään 2,8 barin ylipaineessa. Ilman sitä tunnelit olisivat voineet sortua ja koko ydinkeskusta, Ateneum ja rautatieasema toreineen, vaurioitua pahasti. Urakoitsija valitsi SSLY:n puheenjohtajan Seppo Sipisen suomalaiseksi ylipainelääketieteen asiantuntijaksi tehtävään. Vaikka läheltä-piti -tilanteita oli pari, niin yhtään onnettomuutta tai sukeltajantautia ei projektin aikana syntynyt.

 

Ensimmäinen puheenjohtaja

Perustettaessa 1974-75 yhdistyksen vetäjänä aloitti virallisesti LL Henrik Renvall, joka pian muutti Ruotsiin ja LL Seppo Sipinen jatkoi peräsimessä aina vuoteen 1999. Lyhyt katko tuli vuosina 1980-81, Sipisen väitöskirjatyön loppukiireen aikana, jolloin virkaa muodollisesti hoiti LL Lauri A. Laitinen. Yhdistyksen alkuvuosien hallituksen kokoukset pidettiin puheenjohtajan kotona ja Sipisen siirryttyä merivoimien ylilääkärin virkaan vuonna 1984, Tilkan keskussotilassairaalassa. Siten kokoustilat ja koulutusmahdollisuudet paranivat huomattavasti merivoimien suopealla tuella.  Yhdistyksen jäsenmäärä lisääntyi tasaisesti. Sitä edisti lisäksi Tilkan keskussotilassairaalan ja Sotilaslääketieteen laitoksen painekammion uusiminen 1986  ja sen käytön salliminen myös siviiliorganisaatioille.

Comments are closed.